Suursaaren hyljekoirat – barbaareista matkaoppaiksi

Kirjoittaja: Sakari Salokannel, Merikarjalaa tutkiva väitöskirjatutkija

Hyljekoiria käytettiin Suomenlahdella apuna kevättalven jäällä tapahtuvassa hylkeenpyynnissä, jossa koiran tehtävä oli haistaa kuutin ja hylkeen pesän sijainti. Pyyntiä kesti noin kuukauden, ja muun ajan vuodesta koirat saivat oleskella vapaina ja joutilaina ympäri saarta. Hyljekoiria pidettiin kaikissa Suomenlahden ulkosaarissa aina talvisotaan asti, mutta niistä kertovat kuvaukset ovat lähes yksinomaan Suursaaresta, joka jylhän luontonsa ansiosta veti puoleensa ensin taiteilijoita ja sitten matkailijoita. Nämä 1800-luvun lopulta alkaen yleistyvät kuvaukset avaavat mielenkiintoisen näkökulman siihen, kuinka muutos paikallisyhteisön elinkeinoissa voi vaikuttaa ihmisten lisäksi myös eläimiin ja niiden käytökseen./

Ennen 1920-lukua Suursaarella ei juuri käynyt vierailijoita, minkä vuoksi koirat suhtautuivat tottumattomuuttaan ulkopuolisiin varauksella. Nimimerkki ”Matkailija” kuvasi hyljekoiria Helsingin Sanomille vuonna 1909 seuraavasti: ”Suursaarelainen koira on täydellinen barbaari. Hyväilystä se ei ymmärrä mitään, tavoista sillä ei ole hajuakaan ja minä ihmettelen kun ne eivät esim. minua syöneet suuhunsa.” ”Matkailijan” kuvaus on negatiivisuudessaan ääriesimerkki, mutta myös muissa 1920-lukua vanhemmissa kuvauksissa kerrotaan johdonmukaisesti koirien haukkuneen ja irvistelleen vieraille tulijoille ja joko piirittäneen tulijoita tai pitäneen äänekästä vahtia talojen alla ja porttien pielissä. Koirat kulkivat kylällä laumoissa, eikä kohtaamista niiden kanssa voinut välttää. Ärhentelystään huolimatta niiden ei tiedetä käyneen ihmisten kimppuun, mutta muita eläimiä kohtaan ne saattoivat olla julmia. Kotkan Sanomat uutisoi vuonna 1897 Suursaaren hyljekoirien tappaneen lintukoiran, jonka saaren eräs virkamies oli tuonut sinne Virosta. Koirat olivat ilmeisesti myös yksi syy sille, ettei Suursaaressa pidetty lampaita.