Yhdistys
Seiskarinkoirakerho ry on vuonna 1999 perustettu yhdistys, jonka tarkoitus on ylläpitä ja kasvattaa seiskarinkoirien kantaa sekä kerätä yhteen hyljekoiriin liittyvää tietoutta.
Yhdistys järjestää vuosittain kaksi kokoontumista, keväällä ja syksyllä. Kokoontumisissa seiskarinkoirat omistajineen pääsevät tutustumaan ja viettämään aikaa yhdessä.
Yhteydenotot yhdistykseen: info@seiskarinkoirakerho.fi
Historia
Leo Sipilä (1937-2005) aloitti isänsä Benjam Sipilän toivomuksesta jo 1960-luvulla keräämään tietoja vanhoilta hyljemiehiltä Seiskarin ja muiden ulkosaarten hyljekoirista.
Konemestari Sipilän työkiireet ja ulkomailla oleskelu rajoittivat kuitenkin hyljekoirien etsintätyötä. Mutta vielä 1960-luvulla löytyi Virolahden Niemelän kylästä Kauko Tasan omistama Turre-koira. Koiran esi-isät olivat todennäköisesti Seiskarista, sillä Tasan suvulla oli tiettävästi ollut yhteyksiä seiskarilaisiin, ja he harrastivat myös vähäisessä määrin hylkeenpyyntiä rannikolla. Koira oli aikoinaan saatu Virolahden Hurpun kylästä. Suvun taloissa oli muillakin näitä koiria, muun muassa entisellä hiihtäjällä Santeri Tasalla, joka oli Kauko Tasan isä.
Porvoolaisen elokuvatuottajan Antti Hytin suunnitelma tehdä elokuva hylkeiden pyynnistä koirien kanssa antoi Leo Sipilälle uutta pontta. Koska Turre-koira oli jo silloin kuollut, aloitettiin uuden koiran etsintä. Aivan sattumalta tapasi Leo Sipilä luvialaisen Valtasen perheen Saara-nimisen nartun Turussa. Saara näyttelikin sittemmin menestyksekkäästi pääosaa elokuvassa Jäänkävijät (Melske Oy, 1993). Ensi-ilta oli järjestetty Kotkassa kaikkien ulkosaarten entisille asukkaille ja heidän sukulaisilleen.
Keväällä 1997 Leo Sipilä teki Uudenkaupungin Matkailutoimiston kanssa sopimuksen etsiä seiskarinkoirien mahdollisia jälkeläisiä. Lehti-ilmoitusten perusteella löytyikin yhdeksän koiraa, jotka todennäköisesti sopivat kuvaan. Tämä olikin perustana työlle, joka parissa vuodessa johti Seiskarinkoirakerhon perustamiseen.
”Olemme suuresti kiitollisia Porvoon Suomenkylän tarmokkaalle ystävällemme Leo V. Sipilälle aloitteesta etsiä Seiskarin koirien jälkeläistöä. Suomen Pystykorvajärjestö esittää tässä kiitoksensa ja toivoo samalla, että etsintä voisi jatkua ja tulevaksi aiottu siitostoiminta voisi todellakin syttyä. Sakari Pälsin ansiota on ollut, että Suursaaren ja Tytärsaaren hyljekoirat ovat tulleet monille tutuiksi. On vain vahinko, etteivät hänen matkansa ulottuneet Seiskariin ja Lavansaareen, jolloin hän olisi nähnyt toisenlaisia koiria. Myös muutamat muut kuvaajat ovat niinikään tyytyneet Suursaaren koiriin.
Leo V. Sipilä on valottanut meille aivan uusia näkökohtia tuodessaan esille näitä Seiskarin koiria. Hänellä on ollut asiaa ja tietoa puhua toisenlaisista koirista. Hänen perheensä Vike oli sitä jälkeläistöä, mitä ennen toista maailmansotaa vietiin Satakuntaan, ja sieltä Pyhämaalta Söderskärin majakkamestari Benjam Sipilä toi monitoimisen hyljekoiransa, jolla on nyt muistolaattansakin Söderskärissä. On syytä todeta, että Sipilät ovat syntyperäisiä seiskarilaisia.”
(Matti Joenpolvi, Suomen Pystykorvajärjestö Ry, kirje seiskarinkoirien omistajille, 11.12.1997).
Kahden vuoden aikana oli Leo Sipilän auton matkamittariin kertynyt kilometrejä yli 30 000. Koiria oli etsitty Turun ja Porin seuduilta aina Pohjanmaalle saakka, sekä myös Itä-Suomesta. Aluksi Leo Sipilä suoritti etsintämatkoja yksin, mutta sai myöhemmin avukseen porvoolaisen Kauko Haapatalon. Sipilän silloinen seiskarinkoira Vike (IV) onkin kotoisin Alavudelta. Viken emä on nuohooja Teijo Pienimäen Titta-niminen koira, joka vanhoilla päivillään pyöräytti maailmaan viisi tervettä pentua. Titan emä oli aikoinaan tullut Alavudelle kesävieraiden mukana Pyhämaan suunnalta.
Vuosien työn tuloksena kokoon oli saatu 19 urosta ja saman verran narttuja sekä 23 pentua. Huhtikuun 17. päivänä vuonna 1999 perustettiin Seiskarinkoirakerho Uudessakaupungissa. Perustamispöytäkirjan allekirjoitti 19 asiasta kiinnostunutta koiranomistajaa.