Koirarotuja vai rotukoiria?

Koirarotuja vai rotukoiria?

Koirien rodunmuodostuksen historiaa

tiivistelmä / koko artikkeli [pdf]

Koirarotuja pidetään itsestäänselvyytenä. Koiria on erilaisia ja erilaiset koirat edustavat eri rotuja, joita nykyään on noin nelisen sataa.

Mitä koirarodulla itse asiassa tarkoitetaan? Ovatko nykyiset rotukoirat sama asia kuin vuosisatoja ja vuosituhansia sitten eläneet erityyppiset koirat?

”Koirarotuja vai rotukoiria” on artikkeli, joka käsittelee koirarotujen ja rodunmuodostuksen historiaa sekä avaa koirarodun ja rotukoiran käsitettä.

Artikkelin tavoitteena on lisätä tietoa koirarotujen rodunmuodostuksesta ja rotukoiran ideasta. Tiedon lisääminen on tärkeää, koska 1800-luvulta alkanut rotukoirien jalostus on johtanut koirien terveysongelmiin.

Kaikkien koirarotujen taustalla on sudesta domestikaatioprosessin myötä kehittynyt koira, joka nykytiedon valossa on elänyt vuorovaikutussuhteessa ihmisen kanssa ainakin parinkymmentä tuhatta vuotta.

Ihminen on käyttänyt koiraa apunaan ravinnonhankinnassa ja elinkeinojensa harjoittamisessa tuhansien vuosien ajan, mikä on johtanut koirien erilaisten käyttötyyppien kehittymiseen. Koirien ulkomuoto ja ominaisuudet juontuivat pääosin niiden käyttötarkoituksesta aina 1800-luvulle asti.

1800-luvun puolivälin jälkeen alettiin muodostaa koirarotuja, jotka perustuivat yksityiskohtaisesti laadittuihin ulkomuotokeskeisiin rotumääritelmiin. Syntyi ajatus rotukoirasta, mikä hallitsee nykyäänkin käsitystä koiraroduista.

Koirien rodunmuodostus tapahtui aikana, jolloin tieteellinen maailmankuva oli erilainen kuin tänä päivänä. 1800-luvulla virinneellä rodunjalostusopilla oli merkittävä vaikutus koirarotuihin ja niiden jalostukseen. Nykyisessä tieteellisessä maailmankuvassa rodunjalostusopista on luovuttu, mutta koirien osalta ylläpidetään ja jalostetaan edelleen ulkomuotokeskeiseen rotumääritykseen perustuvia rotuja.

Rotukoira on 1800-luvun tiedekäsityksen luomus, jonka sidos edeltäviin koirarotuihin – tai käyttötyyppeihin – on vähäinen tai sitä ei joissain tapauksissa ole välttämättä lainkaan. Rotukoirat eivät ole historiattomia, mutta niiden alle 200-vuotinen historia on lyhyt suhteessa koirarotujen pitkään historiaan puhumattakaan koiran yli 20 000 vuoden taakse yltävästä kehityshistoriasta.

Nykykoirien terveysongelmat, erityisesti perinnölliset sairaudet ja ulkomuotojalostukseen liittyvät epäterveet piirteet, on liitetty koirien rodunmuodostukseen ja jalostukseen. Näiden terveysongelmien ratkaiseminen edellyttäisi 1800-luvulla syntyneen rotuajattelun uudelleenarviointia.

Koirarodut ymmärretään yleisesti rotumyytin kautta eli roduilla olisi jokin vanha, jopa ikiaikainen alkuperä, josta ne on ammennettu. Koirien historiaa käsittelevän kirjallisuuden perusteella tällainen myyttinen alkuperä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Nykyiset rotukoirat ovat pääasiassa 1800- tai 1900-luvulla luotuja suljettuja populaatioita, jollaisia edeltävät koirarodut eivät koskaan ole olleet.

Koirien kehityshistoria sekä koirarotujen ja rodunmuodostuksen synty ovat aihealueita, joita olisi suotavaa nostaa aiempaa enemmän niin keskusteluun kuin tutkimuksen kohteeksi.  Koirien menneisyyttä tutkitaan nykyään paljon genetiikan saralla, mikä tuo merkittävää lisätietoa koirien menneisyydestä, mutta genetiikka ei avaa koiran kulttuurisidonnaista historiaa. Genetiikka ei suoraan kerro mihin koiria on käytetty ja minkälaisia koirat ovat olleet.

Nykyisten koirarotujen tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää tietää, minkälaisia tosiasiallisesti ovat olleet ne käyttötarkoituksensa mukaan vuosisatojen aikana kehittyneet koirarodut, joihin nykyiset rodut perustuvat tai niiden oletetaan perustuvan. Samalla olisi hyvä pohtia, tarkoitetaanko koirarodulla tietyn käyttötyypin mukaista tervettä koiraa vai tarkkojen ulkomuotokriteereiden mukaista rotukoiraa.

Juha Rosenqvist

Alkuperäinen artikkeli kokonaisuudessaan: seiskarinkoirakerho.fi/koirarotuja-vai-rotukoiria.pdf

Alkuperäinen artikkeli on laadittu Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan tuella.

Artikkeli on vapaasti käytettävissä ei-kaupallisissa yhteyksissä, kun tekijä ja lähde on mainittu.