Keskustelu kysymyksestä: seiskarinkoira rotu vai ei

Seiskarinkoirakerhon syystapaamisessa Juha Rosenqvist esitteli kirjoittamansa Koirarotuja vai rotukoiria? Koirien rodunmuodostuksen historiaa -artikkelin ajatuksia. Artikkelinsa esittelyssä hän käsitteli koirien jalostusta sekä rodun käsitteen syntyä ja kehitystä läpi koirien historian.

Alunperin koirien jalostuksen voidaan katsoa alkaneen luontaisella ihmisen tekemällä valinnalla, kun koiria on otettu käyttökoiriksi ihmiselle hyödyllisien ominaisuuksiensa vuoksi. Näistä valituista koirista on pidetty huolta ja ne ovat päässeet lisääntymään. Koirille on näin alkanut kehittyä ominaisuuksia käyttötarkoituksensa mukaan. Tällaisia eri tarkoituksiin käytettyjä koiratyyppejä tiedetään olleen jo antiikin aikoina.

Perinnöllisyystieteen myötä eläinten järjestelmällisempi jalostus alkoi kehittyä 1800-luvulla, ja sitä pystyttiin soveltamaan myös koiriin. Aluksi koiria jalostettiin erilaisiin käyttötarkoituksiin eikä esimerkiksi koiran ulkonäöllä ollut merkitystä. Ajatus rotukoirasta, joka on tietyn tyyppinen ja näköinen, syntyi vasta teollistumisen ja sen myötä syntyneen standardisoinnin ideaalin myötä. Rodunjalostusopin mukaisesti alettiin määritellä tarkat ulkonäölliset piirteet, joiden täyttämisestä koirayksilöt kilpailivat ja vain parhaiten rotuominaisuuksia täyttävät yksilöt saivat lisääntyä. Näin syntyi ulkoisilta ominaisuuksiltaan hyvin yhteneväisiä rotuja.

Samalla kun rodun sisältä hävisi suuri vaihtelevuus, myös geenipohja kapeni aiheuttaen nykyisiä rotujalostukseen liittyviä terveysongelmia. Myös tavoitellut ihanteet sinänsä saattavat olla koiralle epäterveellisiä.

Artikkelissa esittämiensä pohdintojen perusteella Rosenqvist esitti, että ehkä seiskarinkoiriakin pitäisi kutsua roduksi, koska toimintamme on järjestelmällistä jalostusta, jossa koiria risteytetään tiettyjen tarkoitusperien mukaan ja käytetään hyväksi viimeisintä tutkimusta perinnöllisyydestä. Vaikka seiskarinkoirille on esitetty rotukuvaus, miltä seiskarinkoira näyttää, ei jalostuksessa pyritä tiettyyn ulkonäköön vaan tavoitteena on koirien hyvä terveys laajan geenipohjan avulla sekä luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan hyvä kotikoira.

Rodun käsitteelle ei ole mitään tarkkaa määritelmää, eikä millään taholla ole myöskään yksinoikeutta määritellä sitä, mistä rodussa on kysymys. Usein järjestäytyneet koirajärjestöt määrittelevät ja hyväksyvät rotuja, mutta myös järjestäytyneen kenneltoiminnan ulkopuoliset ja itsenäiset koirajärjestöt voivat määritellä tavoitteensa itse.

Kokouksessa vajaa kolmekymmentä osallistujaa kommentoi omalta osaltaan, miten kokee rotukysymyksen, varsinkin seiskarinkoiran osalta. Yhteenvetona voi sanoa, että rotuasiasta saa hyvät keskustelut tuttujen ja satunnaisten ohikulkijoiden kanssa. Monet ovat saaneet selittää omasta seikarinkoirastaan ja sen taustasta, koska koira on herättänyt kiinnostusta. Yleisesti ajatellaan, että seiskarinkoira on rotu, vaikka järjestäytyneessä kenneltoiminnassa seiskarinkoiraa ei roduksi ole tunnustetuttakaan.

Sillä kutsutaanko seiskarinkoiraa roduksi vai ei, ei ole merkitystä kerhon käytännön toiminnalle tai sille, millä periaatteilla seiskarinkoiria jalostetaan. Kokouksen osallistujilla ei näyttänyt olevan vahvaa mielipidettä ainakaan sitä vastaan, että seiskarinkoirista puhuttaisiin koirarotuna.  

Pohdittiin, mitä hyötyjä tai haittoja asiasta voisi olla. Monessa kommentissa tuli esille, että rodusta puhuminen nostaisi seiskarinkoirien statusta muiden koirarotujen tasolle. Toisaalta kerhomme toiminnassa ja erityisesti koirien jalostuksessa on hyvin erilaiset lähtökohdat kuin tyypillisellä rotukoiratoiminnalla. Tämän eron selkeyttäminen voi olla haastavaa, jos identifioidumme liikaa rotujärjestöksi.

Vaikka sillä ei käytännön toiminnan kannalta olekaan suurta merkitystä, kutsutaanko seiskarinkoiraa roduksi vai ei, on tätä keskustelua hyvä käydä ja hallitus lupasi kevätkokoukseen mennessä tehdä ehdotuksen kerhon viralliseksi näkemykseksi asiasta.

Lämmin kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille, saimme arvokasta tietoa työmme tueksi!